Emilian lyhyet III: Junassa

21.3. Eilen junaan kiiruhtaessamme emme ehtineet käydä nostamassa rahaa. Niinpä käytämme jokaisen pidemmän, 20-30min, pysähdyksen toimivan automaatin metsästämiseen asemilta. Yaroslavissa, Danilovissa ja Balezinossa vedämme vesiperän. Automaatit löytyy, mutta rahaa emme niistä saa irti. Lopulta Permissä onnistaa, joten Yekatenburgissa piipahdamme ulkosalla muuten vain happihyppelemässä ja kaupunkia ja aseman hienoja kattokruunuja ihastelemassa. Päivä kuluu mukavasti Trans-Siperia-opaskirjaa lueskellen, hyttibabushkamme ja tämän tyttären kanssa seurustellen, köllötellen ja, kiitos Permin automaatin, ravintolavaunussa Unoa pelaten. Pahin pelkoni osoittautuu helposti voitettavaksi: hiukset on niin vaivatonta pestä junaolosuhteissakin, ettei likaisista hiuksista tarvitsekaan kärsiä. Vielä ei ole mökkihöperyys iskenyt. Junailu on leppoista.
22.3. Kolmas aikavyöhyke ylitetty eli matkaamme Moskova +3 vyöhykkeellä. Nyt olemme virallisesti Siperiassa. Uralin pieni kumpuisuus (vuoria ei nähty) on takana ja maisema on tasaista kuin Pohjanmaa, puut pieniä kuin Lapissa eikä eilisestä tuttua asutusta hauskoine erivärisine seinineen, koristeellisine ikkunapielineen, vinolaudoitettuine seinineen ja tukevine piha-aitoineen näy enää eiliseen malliin. Puoli kymmeneltä Moskovan aikaa Otto huomaa, että matkasta on kulunut jo yli puolet. Saamme tänäänkin nauttia alapetiläistemme vieraanvaraisuudesta ja kohennamme venäjäntaitojamme kotipolttoisen ja muiden tarjoilujen siivittämänä.
23.3. Heräämme hienoon aurinkoiseen aamuun keskellä kumpuista ja sympaattisen näköistä maisemaa lähellä pientä Krasnoyarskin kaupunkia. Ydinjätteen käsittelypistettä. Tasainen ja tyhjä taiga on jäänyt taakse ja sen tilalla on rinteitä ja laaksoja dachoineen. Myöhemmin idässä näemme jopa lähes täysin lumetonta maisemaa, kevät vaikuttaa olevan Siperiassa paikoitellen pidemmällä kuin Moskovassa! Opimme Ljublinalta (babushkan tytär, itsekin jo isoäiti) jälleen uusia sanoja venäjäksi eräänlaisen Aliaksen, Pictionaryn ja elekielen sekoituksen avulla. Tämän ohella tarjoillaan luonnollisesti syötävää ja juotavaa. Vieraanvaraisuuden korvaaminen tuntuu aika mahdottomalta: meiltä ei oteta vastaan mitään. Aiomme kuitenkin yrittää: olemme ostaneet Helsingistä kortteja ja aiomme kirjoittaa niihin terveisiä Venäjäksi ja antaa hyttitovereillemme. Tänään on tullut juteltua myös muutamien muiden vaunulaistemme kanssa. Junassa olo on vieläkin OK, mikä on hyvä, sillä Irkutskista Pekingiin on Mantšurian rataa pitkin yhtä pitkä matka kuin Moskovasta Irkutskiin.