Emilian lyhyet V: Junassa

28.3. Junalipun korkean hinnan syy selvisi: matkaamme tällä kertaa uudemmassa junassa. Plussaa yleisestä freesiydestä, inhimillisemmästä lämpötilasta (23C) ja snadisti pidemmistä sängyistä, miinusta yläpetiläisten pienemmästä matkatavarahyllystä ja hankalasta seinähyllystä, joka estää mukavan seinään nojailun sekä puuttuvista käytäväistuimista ja hivenen matalemmista ikkunoista (hankalampi kurkkia ulos sängystä käsin). Venäläisen hyttitoverimme (28v mies) kanssa on keskusteltu tähän mennessä (eli vajaan 2h aikana) jo mm. seuraavista aiheista: matkareitit, työpaikat, asuinpaikat, lapset, lastensaanti-ikä Suomessa ja Venäjällä, palkkataso Suomessa ja Saksassa, verotus, Helsingin kaupungista yleisesti, tehdäänkö Suomessa autoja (ja onko meillä autoa), Suomen luonto, Suomen presidentit ja Mannerheim (hyttitoveri on historian opettaja), Baikal, kiinan kieli. Edellisellä junamatkalla näiden lisäksi oli puhetta mm. perheestä ja sukulaisten lapsista, kummilapsista, uskosta ja kirkkopyhistä, dachoista, lähisukulaisten asuinpaikoista ja töistä ja i`istä, Suomen eläkejärjestelmästä, Suomen asuntojen hinnoista ja neliömääristä ja kotipolttoisen valmistusmenetelmistä. Kyllä, 95% näistä keskusteluista aloittaa venäläinen hyttitoveri, joten ei auta kuin mennä mukaan puolikkaan venäjän alkeiskurssin, kartan, kuvien, paperin, kynän, piirtämisen ja eleiden voimin. Baikal on tänäänkin iso, juna kulkee sen reunaa osan matkaa.

29.3. Suuri Odottamisen Päivä eli päivä Venäjän ja Kiinan rajalla. Saavumme rajalle yhden maissa (+10 CMT). Venäjän puoleisella rajalla vietämme n. 7h,  joista 3h palloilemme asemalla ja Zabaikalskin rajakaupungissa, jossa ei ole asutuksen lisäksi mitään paitsi pari ruokakauppaa. Tuona aikana junan pyörät vaihdetaan sopimaan kiinalaisiin raiteisiin. Loput 4h istumme junassa ja esittelemme passejamme ja matkatavartoitamme kerran jos toisenkin. Junan vessat ovat luonnollisesti koko pysähtyneisyyden ajan lukossa. Onneksi ne avataan niiksi pariksi minuutiksi, joiden aikana juna liikkuu Kiinan puolelle. Kiinan puolella istumme ensin junassa ne muutamat tunnit, jolloin tulli- ja muut raja viranomaiset tutkivat meitä junassa matkaavia ja junaa. Sitten saamme passimme takaisin ja uskallamme vihdoin alkaa laittaa ruokaa (lue: nuudeleita). Juna seisoo asemalla kuitenkin vielä useamman tunnin ja lähtee vasta puolen yön jälkeen (+8 CMT). Saisimme käydä Mantsurian asemalla, mutta käymme mieluummin nukkumaan. Vessaan ehtii sitten yölläkin. Toinen hyttitoverimme jäi rajan toiselle puolelle, toinen jäi pois Mantšuriassa. Meillä on siis koko hytti, ja itse asiassa koko vaunu, vain itsellemme! Ah, tervetuloa raikas (ikkuna koko yön auki) ja kuorsaamaton yö!

30.3. Hyvien yöunien jälkeen riittäisi virtaa käväistä Harbinissa junan pysähtyessä siellä puoleksi tunniksi. Harmi kyllä asemalaiturilta pois pääseminen ja etenkin sinne takaisin pääseminen vaikuttaa vähän hankalalta, kun alikulun ja ylikulun ovia lukitaan jatkuvasti ja, ainakin näennäisesti, ilman mitään järkevää syytä. Jäämme siis junaan ja hyödynnämme hyttimme ennenkokematonta tilan määrää venyttelemällä, ompelemalla erinäisiä korjausta vaativia puhdetöitä ja ihan vain leveilemällä alapedeillä. Nyt meillä on makkari yläpedeillä ja keittiö/olohuone alapedeillä. Luksusta! Ikkunasta näkyvä aukeus on varsin erilaista kuin Siperian tyhjyys. Tämä kiinalainen aukeus on valjastettu pelloiksi, öljypumppaamoiksi ja vähän väliä aukeuden keskelle putkahtaviksi tiheäsi täytetyiksi asumuksiksi ja jo nyt välistä miljoonakaupungeiksi. Lähestyvä Peking jännittää vähän, mutta samalla se kiehtoo. Ainakin vielä (n. 800km Pekingistä) sininen taivas ja auringonlasku näkyvät. Toivottavasti tuulet suosivat ja saamme hengittää jossakin määrin epämyrkyllistä ilmaa myös Pekingissä.

Ps. Olemme saapuneet Kiinan Suuren Palomuurin suojiin, joten blogin julkaisu saattaa viivästyä. Tämä julkaisu on suoritettu Suomesta käsin sähköpostin ja Suomen pään kätyrin avustuksella.