Lähtö

Vaikka se ei kovin todennäköiseltä tuntunutkaan, lähtö koitti vihdoin ja viimein. Kuten ennenkin ulkomaille lähteneet totesivat, lähtö on kuin vastaan tuleva seinä. Seinän toisella puolella olevasta maailmasta voi esittää enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Ennen kuin seinästä on mennyt läpi, ei kuitenkaan voi tietää tarkalleen, mitä tuleman pitää. Voisi ajatella, että tuntematon pelottaisi, mutta kun ei oikein ymmärrä, mitä on tekemässä, ei lähestyvää oikein osaa edes jännittää. Afrikassa valmistautuessani hyppäämään sillalta köyden varaan huoli tulevasta oli konkreettinen, joten ehdin murehtia jo etukäteen. Saman tunteen vatsan pohjassa koin kuitenkin sekä valmistautuessani hyppäämään että kävellessäni rautatieasemalle. "Nyt olet tekemässä jotain tyhmää!" Emilia oli luonnollisesti tyyni kuin viilipytty...

Nyt makaan junassa hytin yläpunkassa ja katselen keski-ikäisten venäläisten kaatavan rommishotteja. Ilmeisesti kaikissa stereotypioissa ei ole perää - olisin odottanut vodkaa. Kielimuuri osoittautui kohtuullisen korkeaksi ja yrityksistä huolimatta small talk jäi lyhyeksi: "я не знаю" Aivan kaikkea ei hymyilemällä voi kompensoida. No, vielä on aikaa opetella.

Rinkkani lopullinen paino oli n. 13 kg, josta arviolta 1/3 on lääkkeitä. Näin käy, kun yrittää varautua kaikkeen... Onneksi tullin huumekoiraa ei ripulilääkityksemme kiinnostanut. Voimme nyt perustaa vaikka halutessamme Kiinaan vaihtoehtoisen länsimaisen lääketieteen klinikan. Voi tietenkin olla, että hyväksi havaittu jauhetulla tiikerillä lääkitseminen vetää enemmän ihmisiä kuin meidän kemikaalihumpuukimme.

Tähän saakka kaikki hyvin.