Maailman ympäri 90 päivässä: 87 tunnissa Siperian halki

Tämä päivitys kirjoitetaan Irkutskista 87 tunnin junamatkan päätökseksi. Erosimme hyttitovereistamme, Babushka Mariasta ja Ljudmilasta hyvissä tunnelmissa. Ljudmila oli aikaisemmin antanut meille matkan varrelta keräämiään muistoesineitä hyttilahjaksi. Onneksi Suomessa lukemamme Kiinan-matkaoppaan kirjoittaja kehoitti ottamaan pieniä lahjuksia mukaan matkalle. Annoimme siis rouville vastalahjaksi pakan Helsinki-aiheisia kortteja, joihin olimme parhaan mukaan venäjäntäneet nähtävyyksien nimiä. Toivotimme kaikkea hyvää ja kerroimme, että heidän kanssaan oli mukavaa matkustaa - tai sitten kerroimme, että heitä kulkuvälineenä käyttäen oli mukava matkustaa; kielen hienoudet ovat vielä hieman hakusessa.

Venäläisessä junassa ei ole hassumpi matkustaa. Kahta asiaa toivoisi: Alle 30°C lämpötilaa ja parempaa kielitaitoa. Sekä lämpötilan että kielitaidon kanssa tulee kuitenkin toimeen. Vinkkinä kaikille Trans-Siperian matkaa suunnitteleville: hostellien ulkopuolella ainoa kunnolla englantia hallitseva tapaamamme henkilö oli oppaamme Irat, joka esitteli meille Moskovaa. Eli joko venäjän alkeet haltuun tai elekieli todella kovaan terään. Mitä lämpötilaan tulee, junan seinältä löytyi kyltti, jossa kerrottiin junan tavoitelämpötoilan olevan kovimpien talvikuukausien ulkopuolella 25-30°C . Tunnollinen vaunupalvelijamme on pitänyt sen tasan 30:ssa. Itse pidän n. 18°C nukkumislämpötilasta... huonetoverimme Maria ja Ljudmila olivat ymmärtäväisiä ja hytissämme oli ikkuna hieman raollaan jatkuvasti.

Matkalla Helsingistä Moskovaan hytissämme matkustaneet herrasmiehet hekottelivat meidän lähtöämme soitellen sotaan. Kumpikaan ei pitänyt monen päivän matkaa Siperian halki hauskana ideana. "Doshirak", miehet sanoivat, "näette sitten". Paljastui, että Doshirak ei ole junamatkailijoita vaaniva demoni, vaan paikallinen pikaeinesmerkki. Doshirak perunamuusi ja nuudelit tulivatkin meille tutuiksi - maistuis varmaan sullekin. Onneksi hyttitoverimme kutsuivat meidät mukaan ruokahetkiinsä. Sen ansiosta ruokahetkiimme kuuluivat kasvikset, venäläinen makkara ja mainio kotipolttoinen konjakki. Jos sellaisen tekeminen Suomen takapihoilla onnistuisi, kelpaisivat ranskalaiset konjakit enää hienostelijoille, jotka välttämättä haluavat maksaa juomastaan ylimääräistä. Venäläiset skoolaavat vasemmalla kädellä (lähempänä sydäntä) ja pitävät pienen maljapuheen kippistäessään. Jos mitään omaperäistä ei keksi - tai osaa sanoa, vanha kunnon na zdarovja (terveydeksi) toimii myös.

PS. Huomatkaa venäläisen supermarketin hyllystä napattu kuva. Voiko enää venäläisemmäksi mennä?