Lähtöhetkeen on enää aikaa reilut 5 vuorokautta, joten on varmaan syytä pyöräyttää matkablogi pystyyn, jotta idea ei kuole pystyyn ainakaan ennen matkaa. Koska en ole itse jaksanut koskaan lukea yhtään matkablogia, jonka pitäjää en ole henkilökohtaisesti tuntenut, en yritä suunnata tätäkään suuremmalle yleisölle. Tärkeintä on, että te, jotka tätä jaksatte lukea ja olette kiinnostuneita kuulumisistamme, pysytte kärryillä missä päin maailmaa liikumme. Toisaalta blogit ovat melko usein enemmän kirjoittajiaan kuin lukijoitaan varten. Jos tänne blogiin kirjoittelu auttaa jäsentämään sitä, mitä matkallamme näemme, on se täyttänyt tarkoituksensa.
Matkalla ei itselleni ole erityistä tarkoitusta. En ole lähdössä tutustumaan maailman kurjuuteen, etsimään elämän tarkoitusta, hengellistä/henkistä yhteyttä, sielunrauhaa tai valaistumista; en aio bilettää thaikkujen opiskelijaparatiiseissa villisti enkä vetäytyä retriittiin. Ehkä matkan tarkoitus selventyy matkan varrella, ehkä ei. Joka tapauksessa, jos väitän myöhemmin seiskan kannessa "kokeneeni länsimaisen elämänmenon ahdistavana" tai "lähteneeni etsimään itseäni", kyseessä on kokonaan jälkeenpäin keksitty selitys, jota saa ja pitää pilkata. Olen nimittäin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen Suomeen asuinpaikkana ja elämäntilanteeseeni täällä. Suomessa minua odottavat mahtavat kaverit ja sukulaiset, mielenkiintoinen työ, häät ja tulevaisuus rakastamani ihmisen kanssa.
Miksi siis ylipäänsä lähteä pois?
Yritin pitkään löytää jonkin syvällisen syyn matkalle lähtemiseen, mutta epäonnistuin. Matkalle lähteminen vain on itsessään kivaa. Viime kesänä tekemämme reissu Afrikkaan oli mielen räjäyttävä kokemus. Jos olisin Gallen-Kallela, maalaisin varmaan vieläkin Afrikka-teemaisia maalauksia matkan jäljiltä. Afrikkaa, Italiaa, Lappia tai vaikka Berliiniä on mahdoton ymmärtää ennen kuin ne on kokenut. Jokainen lapinkävijä, italofiili tai Berliini-hifistelijä varmaankin ymmärtää, mistä tässä puhun. Tietenkään "sitä aitoa" kokemusta on näin lyhyellä reissulla turha havitella. Tuntuu, että olen alkanut ymmärtää Helsinkiäkin vasta nyt, asuttuani täällä kuusi vuotta. Uskoisin kuitenkin, että Irkutsk, Peking ja San Francisco eroavat Helsingistä monella tasolla. Yksinkertaistettuna lähden siis vain metsästämään uusia kokemuksia, kokemaan erilaisia tunnelmia ja ehkä hieman murtamaan omia ennakkokäsityksiäni joistakin maista.
Monesta paikasta, jossa käymme, minulla on kuitenkin hyvin vähän tietoa satunnaisia uutiskuvia lukuunottamatta. En ole kahlannut kaikkia matkaoppaita läpi, katsonut dokumentteja tai tutustunut alueisiin Googlen katunäkymällä. Vaikka tietenkin sitä kautta syntyvä käsitys eri paikoista on pinnallinen, itseäni kiehtoo ajatus hypystä tuntemattomaan. Totta kai jotain ennakkotietoja tarvitaan, jotta emme kuole matkalle, mutta on myös houkutteleva ajatus löytää matkalta jotain uutta. Miettikää miltä on tuntunut törmätä Baikal-järveen ennen karttakirjoja tai nähdä jättiläispunapuita ilman ennakkotietoa sellaisten jättiläispuiden olemassaolosta.
Lopuksi vielä vastaus yleiseen kysymykseen: "Miltä tuntuu?". Tuntuu siltä, kuin olisin lähdössä Jyväskylään (kuten viikko sitten). Matkalipuissa vain sattuu lukemaan Москва. En oikeastaan osaa jännittää matkaa juurikaan. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että Afrikan matkakin sujui niin hyvin vai ovatko aivoni täysin kyvyttömät prosessoimaan tätä lähtöä. Tällä viikolla on vielä paljon tekemistä: viimeiset muuttohommat, hääjärjestelyt ja rinkan pakkaaminen. En tiedä alkaako jossain vaiheessa jännittää, mutta tällä hetkellä ei juurikaan.
No comments:
Post a Comment