Yhdysvallat, Osa II: Nevada ja Arizona

Matkakohteina Nevada ja Arizona tarkoittavat käytännössä Las Vegasia ja Grand Canyonia. Itse asiassa Arizonan slogan on "Arizona, the Grand Canyon state". Kumpikin osavaltio on pienen maan kokoinen ja paljon muutakin nähtävää varmasti löytyisi, mutta veikkaisin että yli 95% kyseisissä osavaltioissa matkaavista käy ainakin ensimmäisellä matkallaan katsomassa juurikin nämä kohteet. Ei, emme tehneet mitään omaperäistä ja harkitsematonta, vaan suuntasimme itsekin Las Vegasin kautta Grand Canyonille.

Viimeisen Las Vegas -yömme yövyimme täällä.

Vegasissa kokeilimme monenlaista majoitusta. Ensimmäisen yön olimme paikallisessa hostellissa, toisena yönä nukuimme kaupungin laitamilla olevassa hotellissa ja kolmantena yövyimme kaupungin keskuskadun, Las Vegas Boulevardin eli "The Stripin", varrella. toisen ja kolmannen yön välissä kävimme kuitenkin yöpymässä Arizonassa. Vegasilainen hostelliyö oli itse asiassa melko hyvä kokemus. Hinnat olivat Kalifornian hintoja matalammat ja saimme nukkua rauhassa, mikä oli pitkähkön ajomatkan jälkeen varsin mukavaa. Myöhään yöhön juhlineet matkailijat kaatuivat sänkyihinsä meidän jo vedellessä hirsiä ja hostelli rajoitti sisäpihallaan juhlimista kello yhteen yöllä. Tähänastisesta voinette muuten jo arvata, että edessä ei ole mitään maatajärisyttävää allasbilekertomusta. Kuuntelimme hostellilla ruokapöydässä bilehenkisten kanssamatkailijoiden juttuja edellisten öiden "parhaista bileistä ikinä". Meno kuulosti hyvin pitkälti samalta kuin sedulakäyntien jälkeiset tarinat Suomessa. Joku oli päässyt jonon ohi ja toinen oli saanut ilmaisen drinkin, mutta bileet olivat kuitenkin olleet "parhaat ikinä". Erilaisia allasbileitä, kattobileitä, VIP-bileitä ja bileitä noin vaan yleensä keskustasta kuitenkin löytyy joka korttelista. Eli jos niitä on tullut etsimään, ei kaupungista joudu tyhjin käsin poistumaan.

Toinen Las Vegas -yömme sujui aika laadukkaissa merkeissä. Taustalla morjestava Otto.

Me kuitenkin tyydyimme tutustumaan kaupunkiin VIP-klubien ulkopuolella. Yleensä VIP-klubeille maksaa sisäänpääsy n. 20$ – tai siis 40$, mutta juuri sinulle alennettuun hintaan – ja päiväbudjettimme ei moista kestä. Käytimme koko reissulle laskennallisena arvona päiväbudjettia 30 e/päivä (ei sisällä pitkiä siirtymisiä, autokuluja tms.), mikä riittää täällä ehkä yöpymiseen ja yhteen ateriaan. Toki varasimme joustovaraa, mutta Kaakkois-Aasian ja Yhdysvaltojen niputtaminen samaan reissuun on aiheuttanut melkoisia budjettishokkeja. Kuvitelkaa asuvanne ensin kuukausi Berliinissä ja toinen mokoma Oslossa. Erityisesti tämä konkretisoitui Las Vegasissa, joka on suunniteltu kuppaamaan matkailijoista jokainen dollari, joka taskun pohjalle on sattunut jäämään. Hotellihuoneet alkavat 30$ paikkeilta – plus verot plus 15$ yöltä ylimääräistä plus tipit. Ja jos haluatte savuttomaan huoneeseen, niin niitä on saatavilla vain korkeammassa hintaluokassa: plus 20$ mutta teille vain 15. Mainitsimmeko jo, että raha-automaatit  laskuttavat 9$ nostolta? Emme maininneet, mutta kaikki on präntätty fonttikoolla 4 yleissopimukseemme (joka sijaitsee kellarissa pöytälaatikossa, jossa lukee "VAROKAA LEPARDIA"). Samaa tyhmien turistien kusettamistahan se on kuin Aasiassa, mutta täällä vilunki on laillista. Virallinen budjettinatsimme Emilia on repinyt jo puolet hiuksistaan yrittäessään pysyä perässä eri veloituksissa.

Me tosin emme nostaneet rahaa ja jäin kasinoltakin 50$ voitolle. Lisäksi kaupungin laitamilla olevassa hotellissa – jotka muuten taas ajatusviivoin eroteltuna houkuttelevat asiakkaita paremmalla palvelulla ja halvemmilla hinnoilla – meidät päivitettiin ilmaiseksi sviittiin. Siis kaksi huonetta ja poreamme -sviittiin eikä ehjät patjat ja katto-sviittiin kuten keskustassa. Oli myös hauskaa kuljeskella keskuskadulla ja katsella toinen toistaan järjettömämpiä hotellien julkisivuja. Oma vinkkini on ehkä, että budjettimatkailulta Vegasissa ei kannata liikaa odottaa. Varaa kunnon budjetti, jotta pääset helikopteriajelulle Grand Canyonin ylle tai kuuntelemaan Elton Johnia. Osta taskut täyteen halpaa rihkamaa ja häviä yli jäävät dollarit kasinolla. Vuokraa auto ja nauti Nevadan edullisesta bensasta (alle 1$/litra). Nyrkkisääntö: Rahalla saa ja rautahevosella pääsee. Kuten hostellin kokki totesi Vegasista: "As a hometown? Quite boring actually. When you've seen it all it's like any other city." Draaman säilyttämiseksi oletetaan minun muistavan lainauksen sanasta sanaan.

Hei hei Las Vegas! Toivottavasti nähdään ensi kerralla paremmissa merkeissä.

Vegas-öiden välissä kävimme piipahtamassa Grand Canyonilla. Wau. Megawau. Emme matkanneet helikopterilla, mutta matka on silti unohtumaton. Kanjoni on valtava, karu ja kaunis. Reunalta ei vielä aivan tajua paikan kokoa, mutta kanjoniin laskeutuessa ja eirtyisesti ylös kiivetessä sen koko tekee kyllä vaikutuksen. Värimaailma vaihtelee vuorokaudenajan ja katselulkulman mukaan oranssinpunaisesta patinoituneen kuparin vihreään. Pohjalla on helmenä vehreä Colorado-joen laakso, joka on upea kontrasti kivisille seinämille. Reunoilla on nähtävillä 2 miljardin vuoden kivikerrostumat. Joelle ja takaisin lenkki on ehkä 30 kilometrin matka ja nousuineen ja laskuineen se on aika rankka suoritus. Virallisesti matkaa ei suositella missään nimessä yhdessä päivässä tehtäväksi, mutta terveeltä, nuorelta ja kävelemään tottuneelta se kyllä luonnistuu kuumimpien kuukausien ulkopuolella. Joimme 5+ litraa vettä matkalla ja kulutimme matkaan melkein 10 tuntia, vaikka menimme mielestämme aika haipakkaa. Kokemus oli kuitenkin vaivan arvoinen. Kuvat puhukoot puolestaan.

Onomatopoeettinen näköalatasanne.

Vuorikiipeilijät Heimonen & Teinonen

Colorado-joki. Pääasiallinen syyllinen kanjonin olemassaoloon.

Lisää jokimaisemaa.

Mehukkaat peurat eivät ymmärtäneet varoa nälkäisijä vaeltajia. Emme kuitenkaan maistaneet

Loppuhuomautuksena pitää suositella alueen vähemmän tunnettuja. Yövyimme ennen vaellustamme Flagstaffin kaupungissa Arizonassa.  Pidimme kumpikin paikan tunnelmasta ja olisimme viettäneet paikassa tosenkin yön, jos meillä ei olisi ollut maksettua varausta Vegasiin. Lisäksi matkalla Los Angelesiin yövyimme pienessä Big Bearissa, joka oli myös rento ja viihtyisä. Lisäksi törmäsimme itärannikon suurta vaellusreittiä (yli 3000 km) kulkeviin vaeltajiin. Harmi ettei meillä ole ylimääräistä kolmea kuukautta käytettävissämme. Ehkä seuraavan matkailusauman sopiessa kohdalle...

Seuraavassa jaksossa Los Angeles, tässä vielä pari kuvaa edellisistä maisemista:

Näköalatasanne Tioga-roadilta

Motellimme ennen Death Valleyta oli lievästi ... kliseinen.