Singapore (+ yllätysbonuksena Shanghai)

"To get rich is glorious" totesi Kiinan entinen puhemies ja varmisti paikkansa lainatuimpana kiinalaisena länsimaissa. Ennen mannerkiinalaisia tähän tavoitteeseen näyttää kuitenkin päässeen pieni mutta pippurinen kaupunkivaltio Singapore (~75% kiinalaisia). Taivaanrantaa hallitsevat pilvenpiirtäjät, jotka vaikuttaisivat kaikki olevan viime vuosina rakennettuja, luovat mukavat lavasteet ubiikisti mainostettavalle luksuselämälle. Hieman noloa myöntää mutta asenne on tarttuvaa. Ympärillä näkyvä hyvinvointi saa itsenkin haluamaan toimiston mahdollisimman korkealta lasitornista tai enemmän käyttörahaa kaupungin hulppeisiin turistikohteisiin. Tämä sieppaa hieman budjettimatkailijaa. Kaupunki ei itsessään ole järjettömän kallis – tai ainakin halvempi kuin Suomi, mutta hieman enemmän käyttämällä on tiedossa hieman enemmän huvituksia.

Ennen kuin annan väärän kuvan kaupungista, vedetään käsijarrusta. Lievästä yltiökapitalismin sivumausta huolimatta Singapore oli todella miellyttävä paikka vierailla. Kaupungin ulkomuotoa leimaavista pilvenpiirtäjistä olisi vaikea uskoa, mutta kaupunkiin oli saatu luotua todella viihtyisä tunnelma. Erityisesti kasvillisuutta oli saatu rakennusten lomaan yllättävän paljon. Tietenkin Singaporen ilmastossa ongelmana taitaa pikemminkin olla se, että asiat kasvavat liikaa. Rakennuskanta, julkinen liikenne ja muu infrastruktuuri olivat ainakin keskustassa aivan viimeisen päälle. Tätä kaikkea ei olisi saatu aikaan ilman huomattavaa taloudellista hyvinvointia. Lisäksi koko kaupunki ei edes koostu sieluttomista businessrakennuksista, vaan esimerkiksi Chinatown koostui pitkälti vanhoista brittien siirtomaavallan aikaisista rakennuksista – tosin raskaalla kädellä restauroiduista sellaisista. Puitteet olivat siis koreammat kuin monessa länsimaassa, mutta hinnat eivät aivan yllä Euroopan kalliimpien maiden tasolle. Suomessa on turha yrittää syödä lounasta alle neljän euron, mutta Singaporessa se vielä onnistuu.

Itselläni oli oikeastaan vain yksi tavoite Singaporessa: maistaa paikallista erikoisuutta, chilirapua. Muuten olin lähinnä kiinnostunut näkemään, miltä Singaporen tapainen kulttuurien törmäyspaikka näyttää. Pääsimmekin askartelemaan chiliravun kanssa muutaman vesiperän jälkeen. Kädet kyynerpäihin asti chilikastikkeessa askartelimme rapusaksien kanssa saadaksemme herkullista ravunlihaa ulos kuoresta. Hyvää oli, mutta ravun kuori teki kokemuksesta melkoista slow foodia. Venytimme budjettiamme käymällä Singapore Flyerissa, maailman suurimmassa maailmanpyörässä, joka tarjoili varsin muhevia näkymiä kaupungin kattojen ylle. Olimme lisäksi päättäneet jo aikaisemmin käydä katsomassa yhden kalliimman nähtävyyden. Singapore tarjoaakin paljon vaihtoehtoja, jos budjettia venyttää n. 20 euron kieppeille. Kaupungin eläintarhat ovat Aasian parhaita, valtava kasvitieteellinen puutarha on maailman parhaita ja kulttuuria on tarjolla halvemmallakin. Yhteistuumin hylkäsimme kaikki nämä vaihtoehdot ja lähdimme vesipuistoon leikkimään vesiliukumäissä. Enkä kadu valintaa! Etuilevista intialaisista, suuresta palamisriskistä ja edessä häämöttävästä lentomatkasta huolimatta pidimme hauskaa koko rahan edestä. Nyt on Aasian ainoa hydromagneettinen vesiliukumäkikin koettu.

BONUS! Koska blogin kirjoittaminen venyi näin pitkälle, bonuksena pieni Shanghai-interludi. Emme olleet missään nimessä aikoneet mennä Shanghaihin, mutta koska meillä oli kaupungissa 8 tunnin koneenvaihto ennen lentoa San Franciscoon ja saimme kuulla, että pääsemme kaupunkiin ilman viisumeja, päätimme hetken mielijohteesta lähteä kaupungille kiertelemään. Kävimme pyörimässä ehkä Kiinan kuvatuimmalla alueella pilvenpiirtäjien juurella ja tutustuimme Century park -puistoon kaupungin ytimessä. Lisäksi pääsimme kokeilemaan maailman nopeinta säännöllisessä matkustajakäytössä olevaa junaa, Shanghain Magleviä. Muistan lukeneeni junasta aikanaan Guinnesin maailmanennätyskirjasta (kenties joululahjana saadusta). Harmi kyllä yli 400 kilometrin tuntinopeutta emme päässeet kokemaan ainakaan matkustajille näytetyn nopeusmittarin mukaan, joka pyöri 300 tuntumassa. Liekö sitten maksiminopeudella ajaminen liian kallista. Ainakin koetuilla nopeuksilla sanoisin, että hydromagneettinen vesiliukumäki oli hauskempi kokemus. Sisälläni asuva pieni nörtti nautti kuitenkin myös Maglevistä, joka leijuu magneettikentän avulla raiteen päällä ja fuusioreaktorin tavoin teknologia on ollut aina "niin lähellä, mutta niin kaukana" oikeasta käyttöönotosta.

Tätä blogitekstiä tuotetaan kello 2 yöllä aikaeron sotkeman unirytmin alaisena. Toivottavasti uni tulee pian, koska huomenna on edessä vaellus Yosemiten laaksossa. Kun Euroopassa aletaan laittaa päivällistä ja katsella telkkaria, me otamme eväät mukaan, laskemme katon vuokraoriistamme ja otamme suunnan kohti kansallispuistoa. Laakson seinämät nousevat lähes kilometrin verran laakson pohjalta ja huomenna olisi tarkoitus kiivetä ylös. Eli ehkä yritän nyt nukkua ja kerron lisää USA-juttuja – ja laitan kuvia myös – myöhemmin.