Ruokaa ja muuta kulttuuria Pekingissä

Hengissä ollaan ja Peking on nyt koettu. Saavuimme Pekingiin aikaisin lauantaina. Aluksi kulttuurishokki oli melkoinen. Varsin alkeellisella venäjäntaidollammekin olimme pystyneet selvittämään melko paljon maailman menosta ympärillämme. Kiinaksi osasin vain morottaa ihmisiä huonosti lausutulla 'ni haolla'. Onneksi tienviitat ja metrokartat oli translitteroitu myös tutummille aakkosille – ilmeisesti kiitos Pekingin kesäolympialaisten. Pääsimme metron avulla hostelliimme viihtyisässä hutongissa (perinteinen kaupunkisuunnittelun muoto). Käytimme päivämme melko ahkeraan turistointiin: Kielletty kaupunki, Tiananmenin aukio, Jinshangin puisto, Kiinan muuri, Kesäpalatsi... Muutamana päivänä valmistelimme tulevaa matkaa, ostimme tarpeita ja asioimme postissa. Turistikohteista tullee vielä ainakin kuvamateriaalia lisää, mutta ne eivät välttämättä olleet kaikista "päräyttävimpiä" lainatakseni mukanamme kulkevaa Mad Manners -kirjaa – jota suosittelen muuten jokaiselle matkailijalle. Emilia kuitenkin kertonee niistä lisää ja saatan itsekin, jos kamppailu Suuren Palomuurin kanssa ei vie hermojani totaalisesti.

Muurin valloittajat: Otto, Emilia, Paul, Vi ja Ben

"Suuri palomuuri" (engl. Great Firewall of China, täysin epävirallinen nimitys) on niitä asioita, jotka muistuttivat olemassaolollaan Kiinan pimeästä puolesta. Kyseessä on siis järjestely, jolla Kiina pystyy estämään pääsyn haluamilleen sivustoille Kiinan rajojen sisällä. Lähteestä riippuen Kiinan valtion palveluksessa on 30-100 tuhatta Internet-poliisia, jotka tarkkailevat verkon käyttöä ja estävät pääsyn hallituksen näkökulmasta ei-halutuille sivuille. Tietenkään entisen tyrannin kuvan roikuttaminen Tiananmenin aukion reunalla ei luo vaikutelmaa sivistysvaltiosta. Muuten sen jälkeen kun tottuu siihen, että Kiinan lippu on oikea valtiollinen tunnus, eikä Che Guevara -paitojen tyyppistä torirojua, on Kiinaan vaikea suhtautua yhtä mustavalkoisesti kuin kotisohvalta Suomesta. Ihmiset pukeutuivat siistimmin kuin suomalaiset ja yleinen tunnelma oli todella hyvinvointivaltiomainen. Toki Pekingin keskusta on huono mittari Kiinan keskimääräiselle hyvinvoinnille, mutta mukavaa nähdä tätäkin puolta maasta.

Turvallisemman oloinen Street Market näytti tältä.Ruokien nimetkin olivat "englanniksi"

Itse kaupungista voisi kirjoittaa viikon oleskelun jälkeenkin kirjan. Voisin aloittaa sen Volter Kilven tapaan ja kuvailla vain kaupungin hajua kymmeniä sivuja. Vaikka hajut vaihtelevat, on Pekingissä aina läsnä tietty ominaishaju. Se on jotain uppopaistamisen, mausteiden, viemärin, märän koiran ja savun välimaastosta. Välillä löyhähdys ruokaa tai varsinaista viemäriä varastaa huomion, mutta se tietty haju on aina läsnä. Aina. Pekingissä matkat olivat aina pitempiä, kuin olimme osanneet ajatella. Yhden korttelin matka saattoikin olla kilometrin. Metromatkatkin veivät yllättävän pitkään. Kyseessä on ISO kaupunki. Jotkin asiat olivat suorastaan häiritsevän länsimaisia. Odotin, että autokannasta isompi osa olisi ollut kiinalaista, mutta yleisin automerkki oli varmaan Audi. Kertoo ehkä myös jotain siitä, kuinka keskivertoa Kiinaa Peking edustaa.

Emilia valmiina kokeilemaan Hotpottia

Parhaita juttuja Pekingissä oli ruoka. Valitettavasti ensimmäisenä iltana valitsimme ravintolakadun 50:stä ravintolasta varmasti huonoimman. Ruoka sisälsi kylmää lihaa kastikkeessa, tulista liharuokaa (ei mistään tuntemastani eläimestä peräisin) ja paistettua riisiä. Paistettu riisi oli ok. Seuraavat neljä päivää vatsani leikki pesukonetta. Ei hyvä. Toinen pettymys oli Burger Kingissä nauttimamme pika-ateria, joka oli todella sekundaa. Onneksi jo toisena iltana päädyimme kokeilemaan perinteistä hotpottia, jossa kuumassa liemessä kypsennetään erilaisia aineksia lihaliemifonduen tapaan. Dippailimme tulisen ja mietoon liemeemme nautaa, bambua, makkaraa ja sammakkoa. Todella hauskaa ja hyvää! Runsaasti sichuaninpippuria sisältänyt tulinen kastike oli myös hauska kokemus. Pippurin sisältämät aineet saavat suun kihelmöimään ja turtumaan. Efekti tuntuu positiivisella tavalla 9V-patterilta. Pekingin ankka oli taivaallista ja kauppakadun kojuista ostetut ruuat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Uiguuriravintolassa tilasin kaalipiirakkaa, jonka päällä oli iso kasa mausteista lammasta. Paikallisiin herkkuihin kuului myös ns. Pekingin jugurtti, joka tarjottiin keraamisesta purkista pillin kera. Maku oli suunnilleen kreikkalaisen jugurtin ja bulgarianjugurtin välistä, mutta hieman makeampaa. Suurin yllätys oli ostamamme täysin kirkas pullovesi, joka maistuikin jääteeltä.

Ankan leikkaamista harjoitellaan vuosia.

Jos ei oteta huomioon, että useimpina aamuina heräsin kieli turtana, vatsa kuralla tai molempia, Peking oli kulinaristin unelma. Ruuat kaikkialta Kiinasta ovat edustettuina ja hieman Kiinan ulkopuoleltakin. Jos menet Pekingiin, tee makuhermoillesi palvelus ja unohda amerikkalaiset pikaruokaketjut. Ruokaa löytyy monta sorttia moneen makuun haluat sitten lihapullia, chiliä, skorpionia tikussa tai nuudeleita.

Kiinaksi ja englanniksi... mutta miksei mongoliksi?

Kiinassa opittua:
Englantia osataan melko huonosti, mutta aika moni myyjä on oppinut selviämään viidellä sanalla. Meitä yritettiin huijata kerran houkutelemalla meidät ylihintaiseen ravintolaan, mutta pääasiassa selvisimme helpolla. Tinkimällä olisi tosin voinut varmaan päästä vielä pienempiin hintoihin. Metrolla pääsee helposti eri paikkoihin, mutta ainakin alle 5 km matkat sujuvat nopeimmin pyörällä. 99% turisteista on kiinalaisia ja ellet halua kilvoitella 1,4 miljardin kanssaturistin kera, ole aikaisin paikalla ja vältä juhlapyhiä. Mene paikkoihin, jossa osaat lukea ruokalistaa; niitäkin löytyy. Metroon mahtuu aina yksi Rexonalla tai ilman. Hyvää ruokaa on helppo löytää, mutta niin on huonoakin. Hostellilla on helppo kysyä suosituksia, joita ainakin meillä tiesivät paremmin matkustajat kuin henkilökunta. Oikealle kääntyvät autot eivät oikeasti katso olevansa velvoitettuja noudattamaan liikennevaloja. Peking on iso paikka.

Tässä oma top-5 listani pekingistä satunnaisessa järjestyksessä:

• Pekingin ankka
• Hot pot
• Pyöräily
• Muuri
• Street market

Emilia kokeilee kirsikankukkaposea.

Itse olin luonnonlahjakkuus.