Guanxi

Tätä blogitekstiä kirjoitetaan matkalla Nanningista Hanoihin, mikä tarkoittaa meidän selvinneen Kiinasta hengissä - mikäli tämä siis julkaistaan. Ensimmäinen kuukausi matkaamme on siis takana ja meitä odottaa ennen Yhdysvaltoja Kaakkois-Aasia, jota reppureissaajat, surffaajat ja seksituristit ovat jo pitkään kansoittaneet. Ennen kuin kartutamme lisää kokemuksia Vietnamissa, vielä vähän Kiinasta...

Toinen matkakohteemme Kiinassa oli eteläinen Guanxin provinssi. Guanxissa sijaitseva Guilin on yksi suurimpia Kiinan matkakohteita (erityisesti kotimaan matkailijoille) ja lähistöllä sijaitseva Yangshuo on ollut jo pitkään länsimaisten reppuilijoiden suosiossa. Alueella houkuttelevat erityisesti tuulen ja veden muokkaamat tolppavuoret, jotka yhdessä rehevän kasvillisuuden kanssa antavat alueelle jylhän luonteen ilman erämaiden karua tunnelmaa. Alueen läpi virtaava Li-joki tarjoaa puitteet tämän kaiken ihailuun jokiristeilyltä. Tarkoituksenamme oli paeta tukalimpia turistirysiä maaseudulle, joten varasimme kahdeksan hostelliyötä Yangshon lähimaastosta pienestä Xingpingin kylästä. Xingping elää varmasti myös pääosin turismista mutta on Yangshuo:on verrattuna varsin rauhallinen. Säätiedotus lupasi kuitenkin joka päivälle sadetta, joten päätimme oleskelumme Xingpingissä viiteen yöhön ja lähdimme Yangshuon, Guilinin ja Nanningin kautta kohti Hanoita. Huonosta säästä huolimatta pääsimme lopulta käyttämään sadeviittojamme vain kerran ja silloinkin olimme lähdössä Yangshuoon. Kanssamme Guiliniin matkustanut kiinalainen pariskunta olikin jo kertonut alueella esiintyvien sateiden olevan varsin lyhytkestoisia tähän vuodenaikaan, mutta suomalainen ei usko ennen kuin näkee.

Alueella olisi voinut tehdä vaikka mitä kalliokiipeilystä koskenlaskuun ja taidekursseista turistiajeluihin, mutta me käytimme aikaamme ympäröivien maisemien tutkailuun jalan. Ylittämällä joen hostellin vierestä pääsimme kokonaan toisenlaiseen maailmaan, jossa pääsimme kulkemaan tolppavuorten välisissä laaksoissa hedelmätarhojen ja riisipeltojen välissä. Kartat olivat melko ylimalkaisia, joten ensimmäinen retkemme oli melkoinen harhailu, mutta toisella reissullamme löysimme varsinaisen Shangri-La:n (ei siis se varsinainen Shangri-La, mutta melko mystinen laaksoparatiisi kuitenkin). Retki oli ehdottomasti reissumme kohokohtia. Kävimme myös jokiristeilyllä matkustaessamme Guiliniin, mutta paljon vaikuttavampia paikkoja löysimme vaelluksillamme. Itse Yangshuo ja Guilin olivat melkoisia turistirysiä, joten niihin suuntaavien kannattaa suunnitella jotain tekemistä. Kiipeilyreissuilla ja pyöräretkillä saa varmaan mielettömiä elämyksiä, mutta budjetti pysyy tietenkin parhaiten hallussa patikoimalla.

Etelä-Kiinassa oli mukavaa oleskella. Nähtävyydet oli suoritettu jo Pekingissä, joten keskityimme tunnelmasta nauttimiseen ja hostellimme kiviuunipizzoihin. Ruokakulttuurin mekka Guangxi ei tuntunut olevan ja ruoka muistutti monesti sitä meille tuttua kiinalaista. Ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja meihin turisteihin tottuneita. Ihmisistä jäivät mieleen meitä puoli tuntia Nanningissa hostellin metsästyksen kanssa avustanut pariskunta – emme olisi itse löytäneet perille IKINÄ, sekä samaan Xingpingin minibussiin hypännyt nainen, joka oli asunut yhdeksän vuotta Suomessa. Maailma on pieni paikka. Yleistä menoa ja meininkiä hieman häiritsi Pekingistä mukaan nappaamani sitkeä (lintu?)flunssa, joka alkaa onneksi nyt olla ohi.

Kaakkois-Aasiassa pääsymme Internetin ihmeelliseen maailmaan on toivottavasti vapaampaa, joten blogin päivitys saattaa vilkastua. Vaihtoehtoisesti lähdemme kohti maaseutua (mis on tilaa liikkua!) ja menetämme puhelinyhteydenkin. Seuraavaksi kuitenkin Vietnam, Laos ja Kambodza!