Luang Prabang

Matkamme Hanoista Luang Prabangiin olisi voinut sujua mukavammaissakin merkeissä. Ostimme bussiliput hostellimme kautta, koska olimme kuulleet monien joutuneen huijausten uhreiksi – tosin Kambodzassa – eikä meillä rehellisesti sanottuna ollut hajuakaan siitä, miten ja mistä liput olisi saanut. Maksoimme matkasta 60 dollaria, mutta summan tuplaamalla pääsisi jo lentäen. Jostain syystä bussin koko henkilökunta oli ilmeisesti noussut väärällä jallalla vuoteesta, minkä takia koko reissu kulki hieman nihkeissä tunnelmissa. Bussiin osuneet hieman ... vaativammat länkkäriasiakkaat eivät tietenkään helpottaneet asiaa. 24 tuntia kuivilla nuudeleilla ei ole missään olosuhteissa kovin hehkeää ja hieman kireissä tunnelmissa sitäkin ikävämpää. Bussimatkalla pääsi näkemään upeita vuoristomaisemia, mutta muuten suosittelisin kyllä lentämistä.

Jokimaisemaa Luang Prabangin tapaan

Saapuessamme Luang Prabangiin oli jo ilta, emmekä olleet tehneet hostellivarausta. Lähdimme muutaman muun bussimatkaajan kanssa kohti tunnettua backpackers-paikkaa kaupungissa. Majatalossa oli kuitenkin enää rajallinen määrä vuoteita, joten kiersimme korttelin toiselle puolelle, josta löysimme mukavan kahden hengen huoneen kohtuulliseen hintaan (10e/huone/yö). Ilmastoinnilla. Täällä on nimittäin kuuma. Elohopea nouse päivisin reilusti 30 asteen paremmalle puolen ja auringossa suomalainen nahkamme alkaa haista pekonilta alta aikayksikön. Saapuessamme oli jo pimeä, mutta lämpöä riitti. Kuulemma lämpötilaan tottuu parissa viikossa, mutta pelkään pajhoin, että säännöllinen viilentely ilmastoidussa hostellihuoneessa viivyttää sopeutumista.

Ensimmainen vesikosketus - tosin uima-altaalla.

Palmujen alla on kiva rentoilla.

Mutta aivan, pitikin kertomani Luang Prabangista! Mahtava kaupunki. Vaikka kolonialismiä pitääkin toki paheksua, olemme silti nauttineet suuresti ranskalaisten tänne juurruttamasta länsimaalaisuudesta. Paikalliset osaavat tehdä hyvää patonkia! Täytetyt patongit maksavat katukojuissa eurosta puoleentoista ja smoothiet samoin. Niihin sortuminen on ollut päivittäistä. Paikallinen olut, Beerlao, on myös varsin miellyttävä tuttavuus. Kaupunki sijaitsee Mekong-joen ja sen sivuhaaran risteyksessä, joten mukavaa joenvarsitunnelmaa piisaa. Kaupunki on täynnä tyylikkäitä villoja siirtomaa-ajalta ja raskaasta turistoitumisesta huolimatta esim. valtavat hotellikompleksit puuttuvat katukuvasta kokonaan. Kaupunki on käveltävissä päästä päähän ja kello 23 voimaan astuva ulkonaliikkumiskielto on estänyt paikkaa lipsumasta bilehelvetiksi. Hyvä ruoka, viihtyisä tunnelma ja mukavat ihmiset ovat tehneet kokemuksesta kenties matkamme miellyttävimmän.

* Dramaattinen 3 päivän tauko *

Loppukaneetti: Jaaaaa onnellisesti haukkasimme ilmeisesti saastunutta salaattia, mikä tarkoitti lopun ajan viettämistä Luang Prabangissa sängyn pohjalla. Ehdimme kierrellä kaupunkia, kokeilla paikallista kokkikurssia ja notkua päivän uima-altaalla. Paikallinen päänähtävyys, Guan Xi:n vesiputoukset, jäi meiltä näkemättä kun vietimme aikaa hostellihuoneessa perinpohjaisen kehonpuhdistuksen merkeissä. Hyvä muistutus siitä, että ihan mitä tahansa ei matkalla kannata suuhunsa pistää, jos haluaa pysyä terveiden kirjoissa. Korvauksena ikävästä loppukaneetista blogipostaukseen on nyt laitettu muutama kuva. Ollaan suurin piirtein taas hyvissä voimissa ja terveinä!

Kuvan ruoka ei liity myrkytystapaukseen.