Emilian venyvät I: Peking

30.3. Saavumme Pekingiin varhain aamulla. Laiturit ovat lähes tyhjillään: missä ne kuuluisat ihmismassat ovat? Vastaus selviää pian: aseman ulkopuolella. Asemalle ei näet pääse ilman junalippua eikä laiturille kuin aikaisintaan puoli tuntia ennen junan lähtöä. Metrot on ystävällisesti merkitty myös englanniksi, junien lipunmyyntiä ei. Ostamme junaliput Pekingistä Guiliniin lopulta hostellihenkilökunnan avulla ja maksamme vaivanpalkkaa tästä hyvästä 2,50e/lippu. Pieni hinta helposta lipunsaannista. Illalla käymme syömässä englanninkielitaidottomassa ravintolassa, mistä saamme kuvallisen menyn avulla, jotakin, ruokaa (ks. Oton teksti). Seuraavalle kerralle päätämme etsiä englanninkielisen menyyn. Läheisessä temppelin puistossa papparaiset pelaavat mahjongia, tädit jotain kroketin näköistä, paikallinen mummokuoro laulaa paikallisella laulutyylillä ja paikallisella äänentoistolla, lapset ja vanhukset treenaavat samoissa kiipeilytelineissä ja siellä täällä harjoitetaan taichita. Vielä kun olisi lämpimämpää ja aurinko oikeasti pystyisi paistamaan tuon paksun ilmakerroksen takaa niin paikallinen olohuone olisi vielä viihtyisämpi.

31.3. Viisi tuntia Kielletyssä kaupungissa kera audio-opastuksen ja ilman yhtäkään kunnolla lämmitettyä sisätilaa ja tupsahdamme alueelta jalat väsyneinä ja kroppa syväjäädytettynä talvivaatteista ja n. +10C lämpötilasta huolimatta. Huonetoverimme suosittelee hotpotia ruuaksi ja sen avulla sulammekin mukavasti. Jotakin Kielletystä kaupungista kertoo se, että kylmyydestä huolimatta kuitenkin viihdymme siellä sen viisi tuntia. Huom. kiinalaiset eivät pidä sisätiloja lämpiminä (toisin kuin venäläiset, huhuh sitä lämpöä) eli varaudu paljolla vaatteilla ja/tai varaa aikaa sulamispäiväunille peiton alla. 

1.4. Kevät tuli! Pohjoistuuli yrittää vielä jäähdyttää turistin selkää, mutta yllätyksekseni saastepilvi (joka pitää nenän tukossa ja silmät kuivina, mutta jonka kanssa on silti jokseenkin mahdollista selvitä) ei kykenekään täysin torjumaan aurinkoa ja näemme jopa sinistä taivasta. Jingshang-puistossa on mukavaa (se puisto Kielletyn kaupungin pohjoispuolella) ja vakaumukseni siitä, että parasta Pekingissä ovat puistot, vahvistuu. Kun 1,5h rahanvaihtoreissun (jono pankissa oli enemmänkin hidas kuin pitkä) jälkeen pääsemme Tiananmenille asti (kävellen, sehän on ihan lähellä eli lopulta n. 2km päässä), on Tiananmen suuren suuri, mutta nopeasti nähty. Koetan taas tänäänkin oppia laittamaan vessapaperin roskikseen, vaikka koko 28 vuoden elämänkokemukseni käskee dumppaamaan paperin pönttöön.

2.4. Ah tätä lämpöä! Hylkäämme lopultakin talvivaatteet ja keväilemme kevyillä takeillamme ja välillä jopa ilman takkia. Päivä kuluu Emilian housu- (menivät rikki) ja bikiniostosten (unohtui Suomeen!) sekä postiasioiden parissa. Vaatteiden ostaminen on aina vähän haastavaa vieraassa ympäristössä ja löytämisen pakon alla etenkin Begingin kokoisessa valtavassa kaupungissa, jossa kaupat on siroteltu ympäriinsä ja välimatkoihin menee aikaa. Onneksi ruotsalainen ystävämme, H&M, on löytänyt tiensä myös tänne. Hinnat on muuten tasan samat kuin Suomessa. Illalla otamme taas vähän iloa irti siitä, että olemme Kiinassa emmekä Ruotsissa ja syömme katuruokaa Moskovan tuttumme Paulin kanssa.

3.4. Reissun lähes eniten odottamani päivå on täällä: muurille! Matka muurin vähemmän turistiselle osalle (Simatai?) vie 3h suuntaansa, mutta retkenjärjestäjien pikkubussissa vietetty aika on ehdottomasti vaivansa väärti. Kiinan muuri on kaikkien odotusten arvoinen, meidän ryhmämme (n. 60 hlö) lisäksi alueella ei juuri muita ole ja ilma on loistava. Näkyvyys on hyvä ja jos olisi tajunnut ottaa mukaan aurinkorasvaa niin kesäisestä auringosta olisi voinut nauttia paljain käsivarsin. Olemme liikkeellä Paulin ja tämän brittiläisten matkatuttujen kanssa. On mukavaa reissata välillä porukallakin, vaikka kahdestaankin on kivaa. Palaamme muurilta randomkinttupolkua pitkin, joka osoittautuu vähän kinkkisemmäksi kulkea kuin mitä se muurilta näytti. Ps. Hanna V2: luovutan tänään ja ostan hoitoaineen, ja ah kuinka hiukseni ovatkaan taas pehmeät!

4.4. Pilvinen päivä ja sadetta luvataan, mutta vuokraamme silti hostellilta pyörät. Itse päivävuokra on vain 2,5e/pyörä, mutta pyörän katoamisesta pitää pulittaa satanen pyörää kohden, joten pyörien jättäminen kuumottaa joka kerta yhtä paljon. Kaikki menee kuitenkin hyvin ja pyöräily Pekingissä on todella sujuvaa. Pyöräily olisi voinut aloittaa jo aiemmin! Muuten itse päivä on turismivapaa: hoidamme asioita ja suunnittelemme tulevaa. Sade tulee kuin tuleekin ja junaevässhoppailujen aikana ikävöin isosti Hai-saappaitani. Illalla syömme ankkaa muurituttujemme kanssa. Omnom.

5.4. Pakkaamisen ja huoneen luovutuksen jälkeen suuntaamme Kesäpalatsille, metrolla. Matkoihin menee metrolla tunti suuntaansa ja paluumatkalla tulee mieleen, että Pekingin tasaisessa maastossa matka olisi taittunut pyörällä samassa ajassa. On kansallinen vapaapäivä, joten joka puolella on paikallisia turisteja ja jokaisen vähänkään sopivan kirsikkapuun alla otetaan kirsikkapuuposeerauskuvia. Kiinalaiset naiset ovat selkeästi harjoitelleet oikeaoppista poseerausta pikkutytöistä asti, sillä heiltä poseeraus tulee samantien luontevasti, kun taas minusta Otto joutuu näpsimään kuvan jos toisenkin. Paikka on kaunis ja bekingiläisittäin iso, joten kiinalaisturistien laumoista huolimatta rauhaisan piknikspotin löytäminen on täällä huomattavasti helpompaa kuin Ullanlinnassa vappuna. Kiinassa turistikohteet eivät ole muuten yleensä mitenkään ylihintaisia (no muuriretki oli vajaa 40e/hlö, mutta koko päivä ja sisälsi ruuat) ja ruokaa saa esim. Kesäpalatsin alueelta ihan sopuhintaan. Junamme kohti etelää starttaa klo 18.17. Nukumme soft-sleaper osastossa (vastaava kuin venäläisten junien kupee) ja saamme iloksemme hyttitovereiksemme erittäin mukavan kiinalaisen ja kuitenkin englanninkielitaitoisen pariskunnan.