Vietnam

Ensimmäinen päivä Vietnamissa oli laukkukatastrofimme sävyttämä, mutta sen jälkeen asiat alkoivat luistaa. Törmäsimme mm. ensimmäisiin suomalaisiin matkallamme. Tuntui hieman luovutukselta jutella suomea Vietnamissa, mutta oli kieltämättä mukavaa jutella omalla natiivikielellään. On minunkin kielitaitoani joskus kehuttu, mutta on silti hankala päästä samaan ilmaisuvoimaan englanniksi kuin suomeksi. Ja huomaa sitä muutenkin olevansa kotonaan suomalaisten seurassa. Syystä tai toisesta Helsingissä törmää usein kansainvälisyys ennen suomalaisuutta -asenteeseen. Itse huomaan kuitenkin nauttivani vähäeleisten suomalaisten seurasta, vaikka onkin hauska huomata muista maista tulevien olevan pohjimmiltaan samanlaisia. Suomalaisisten sanotaan olevan sisäänpäin kääntyneitä – mikä ei liene kaukana totuudesta – ja vastavuoroisesti itse joudun ihmettelemään ulkomaalaisten kanssa, onko siellä rönsyilevän ulkokuoren alla enää tilaa omalle persoonalle.

Hanoi oli kaupunkina miellyttävä tuttavuus. Liikenne oli kaoottisuudellaan jälleen uusi rima ylitettäväksi. Teiden ylittäminen ja ylipäänsä niillä liikkuminenkin tapahtuu vahvasti mentaliteetilla "mennään nyt ja toivotaan parasta". En olisi ehkä itse lähtenyt liikenteen sekaan, mutta toisaalta maksiminopeudetkin olivat ehkä 40:ssä. Vanha kaupunki oli turistien reservaattialuetta. Emme poistuneet sen ympäristöstä pois bussiasemia lukuunottamatta, joten muuta Hanoita näin lähinnä auton kyydistä. Ruoka oli hyvää ja halpaa, jos osasi syödä oikeassa paikassa. Kaupungissa en ehkä kauheasti pitempään olisi viihtynyt, mutta kolmeksi päiväksi ihmettelemistä riittää. Hanoi oli muuten matkallamme kolmas pääkaupunki, joita kaikkia on yhdistänyt entisen kommunistijohtajan mausoleumi. Olemme jo liian myöhässä Kekkosen muumionnin kanssa, mutta voisimme kenties balsamoida esimerkiksi Paavo Väyrysen. Mitä nopeammin, sen parempi...

Nukuimme Hanoissa dormimajoituksessa ja samaan huoneeseen osui korealainen Yongmi, jonka mukaan kokkauskurssille lähdimme n. 10 minuutin varoajalla. Näin aiemmin suunnittelemamme kaksi yötä Hanoissa venyi kolmeen. Kokkauskurssilla käyminen oli todella hauskaa ja ajattelimme kokeilla sitä toistekin. Kurssi järjestettiin ravintolan tiloissa paikallisen kokin opastuksella. Aloitimme päivän torikäynnillä ja ihmettelimme paikallisia aineksia. Ostettuamme aineet päivän ruokiin aloimme tositoimiin. Päivän menun oli Yongmi valinnut varatessaan kurssia. Teimme perinteistä nuudelikeittoa (Pho), kylmiä nuudeleita grillipossulla (bun cha) ja kevätrullia vietnamilaiseen tapaan. Kokin avustuksella – tai oikeastaan kahden, koska Yongmi oli entinen ammattikokki – onnistuimme loihtimaan mielettömän herkkuaterian. Suomessa pitää vierailla jossain etnokaupassa ja kokeilla onnistuisiko sama kotimaan raaka-aineilla.

Saatuamme tarpeeksemme kaupungista lähdimme nauttimaan luonnosta Cuc Phuongin kansallispuistoon. Emme tienneet puistosta paljonkaan, mutta ajattelimme luontoon tutustumisen olevan kiva ajatus. Päästyämme perille huomasimme olevamme viidakossa. Puistossa oli kaikkea kuvakirjoista tuttua liaaneista palmuihin ja pyöräilimme majapaikkaamme puiston keskellä suut pyöreinä. Suomalainen metsä on hiljainen paikka, mutta viidakko on korviahuumaava kokemus. Sirkat, linnut ja sammakot saavat aikaan mykistävän kakofonian. Myös illalla valoshown aloittaneet tuikkivat tulikärpäset ja kymmenittäin laumoisa lentäneet perhoset olivat elämyksiä. Safarituttavuutemme Alex ja Kristina halusivat pyöräillä takaisin, joten otimme paluumatkalle puiston porteille heidän skootterinsa ja saimme ensi käden kokemusta paikallisesta skootterikulttuurista. Hauskaa oli! Vietimme kaksi yötä puistossa safariolosuhteissa ja lähdimme perjantaina suoraan kohti Laosia.

Matkasuunnitelmamme alkaa muotoutua Kaakkois-Aasian osalta. Tällä hetkellä majalemme Luang Prabangissa Laosissa ja perjantaina lennämme Siem Reapiin ihastelemaan Angor Watia. Sen jälkeen jatkamme varmaan Kambodzan eteläosiin naatiskelemaan auringosta. Hengissä ollaan ja terveinäkin. Nyt lienee aika lähteä tutustumaan Luang Prabangin ruokatarjontaan. Keskipäivällä on 30+ astetta, joten ruokahalu painottuu iltaan. Vaikuttaa muuten aika makeelta kaupungilta. Kiitokset Petteri H:lle suosittelusta!