New York

Saavuimme maailman tunnetuimpaan kaupunkiin yllättävän pirteinä yli 20 tunnin bussimatkan jälkeen. Koska lentäminen ei ole kovin kallista, bussimatkailua tuntuvat harrastavan ihmiset, joille jokaisen dollarin säästäminen on tärkeää. Meille säästäminen oli myös suhteellisen tärkeää, koska Iso Omena (yhdysvaltalainen kaupunki, ei espoolainen kauppakeskus) oli ehdottomasti yöpymisten osalta reissumme kallein kaupunki. Manhattanin ulkopuolelta hostelleja löytää kyllä lähes inhimilliseen hintaan, mutta halusimme välttää metrossa istumista, joten Brooklynin halvemmat hinnat jäivät tällä kertaa kokeilematta. Muuten kaupungissa ei tunnu olevan törkeän kallista. Ainakin ruokaa saa inhimilliseen hintaan ja kauppoja löytyi hintaskaalan halvemmaastakin päästä.

Times New Square!

Ruokaa kaupungissa onkin tarjolla joka makuun. Koska kaupunki on kerännyt ihmisiä eri puolilta maailmaa, ovat edustettuina niin italialainen, kiinalainen kuin albanialainenkin keittiö. Itse kokeilimme kadun varrelta löytyviä ruokia – pitaleivät pääsevät lähelle Berliinin tasoa ja pizzakin on yllättävän hyvää – ja kävimme testaamassa hieman tasokkaamman, mutta silti edullisen italialaisen ravintolan. Jouduimme ensimmäistä kertaa tekemisiin maailmankuulujen amerikkalaisten jättiannosten kanssa. Tilasimme molemmat pasta-annokset lihapullilla. Toki annokset olivat syviin lautasiin uunissa paistetut annokset, mutta meillä päin kyseisen kokoisiin vuokiin tupataan tekemään perheelle makaronilaatikkoa, ei annoksia. Selvisimme annoksistamme kunnialla, mutta olin tilatessa jättänyt karahvikoon varmistamatta ja litran viinikarahvin tyhjentäminen vaati jo pidemmänpuoleista illan istumista. Testasimme lisäksi Shake Shackin burgerit (kiitos Heikille vinkistä) ja pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni en ollut missään määrin pettynyt pekonihampurilaiseen. Pekonin ystävät tietävät tunteen, kun hampurilaisen välistä löytyvä kuiva korppu tai löysä lisu saa muuten hyvän hampurilaisen vaikuttamaan pettymykseltä. Ei Shake Shackissa.

Aivan ensimmäiseksi saatuamme tavarat hostellille lähdimme kuitenkin tutustumaan MOMAan (Museum of Modern Art). Kyseessä on siis ehkä ainoita taidemuseoita Louvren ja Ateneumin lisäksi, josta olin tietoinen ennen kuin Emilia alkoi vastata taidekasvatuksestani. Meillä oli museossa aikaa n. 2 tuntia. Jos haluat perehtyä töihin kunnolla, varaa useampi päivä! Museo sijaitsee kuudessa kerroksessa ja pinta-alaa per kerros on varsin runsaasti. Itse nautin enemmän tutummista töistä (lue: Picasso ja van Gogh), mutta Emilia sai enemmän irti muistakin näyttelyistä. Esimerkkinä hieman vaikeammin avautuvasta työstä voisin mainita teoksen "A wall dented by a single shot of an air gun" [tarkka sanamuoto tarkastamatta], jossa ei ollut ilmakiväärin lommouttamaa seinää, vaan teoksen nimi kirjoitettuna seinään. Oheisessa työstä kertovassa taulussa paljastettiin, että teoksen olivat toteuttaneet intendentit, koska taiteilijan mielestä hänen työnsä oli tehty jo hänen keksittyään teoksen idean (eli sen nimen) ja toteutustavan valinta jäi museolle. Ajattelin kokeilla tätä työskentelymetodia maanantaina töissä; katsotaan meneekö läpi...

Taiteen maisteri häpeää, koska ei tiennyt Monetien olevan  noin suuria.

Tutustuimme lisaäksi keskuspuistoon, jossa rentoilimme nurmikolla viulistiopiskelijan soitellessa ohjelmistoaan läpi. Harmi kyllä puerto ricolaisten paraatin takia iso osa puistoa oli suljettu. Kävimme samalla retkellä luonnonhistoriallisessa museossa, joka on VALTAVA. Jälleen kerran meillä oli pari tuntia aikaa, mutta eihän se riittänyt mihinkään. Jos haluat tutustua paikkaan tarkemmin, varaa viikko! Ehdimme katsomaan muutaman dinosauruksen luurangon ja nopeasti tutustua pariin muuhun näyttelyyn. Näyttelyitä on kuitenkin kymmeniä, joten raapaisimme lähinnä pintaa.

Tyrannosaurus Rex hymyilee kameralle

Varoitus lukijoille: Seuraavat kappaleet sisältää avautumista. Kokeilimme nimittäin New Yorkin kaupunkipyöräjärjestelmää. Järjestelmä mahdollistaa edullisen pyöräilyn kaupungin alueella. 10$ hinnalla sai pyörän käyttöönsä 24:si tunniksi. Kyseessä ei ole kuitenkaan yksittäinen pyörä, vaan oikeus käyttää elektronisissa telineissä kiinni olevia pyöriä. Yhtä pyörää saa käyttää kerrallaan 30 minuuttia, mutta puolessa tunnissa pääsee jo pitkälle ja telineitä on ympäri eteläistä Manhattania ja pohjoista Brooklynia parin korttelin välein. Alun perin pyöriä piti olla 13.000, mutta hurrikaani Sandyn vahingoitettua kalustoa ja rahojen loputtua todellinen määrä on ehkä 8.000. Tästä seuraa esimerkisi se, että keskuspuistoon ei pyörillä pääse. Pyörien hankkiminen on helppoa. Luottokortti koneeseen, vähän kliksuttelua ja n. 5 minuutissa pyörät saa käyttöön koneen sylkemällä koodilla. Palautuksen jälkeen kortti koneeseen ja pyörät uudelleen liikenteeseen. Jos kaikki pyöräpaikat ovat täynnä, voi kortilla pyytää 15 min lisäaikaa, jotta pyörän voi palauttaa seuraavaan telineesen. Jos 30 minuutin aikarajasta myöhästyy, saa sakkoja. Havaittuja ongelmia järjestelmässä: 1) Joskus kone sylkee vääriä koodeja 2) Joskus kahta pyörää ottaessa vain toinen koodi toimii 3) Turisteilta kestää joskus 10 minuuttia saada pyörä, jolloin jono päätteelle voi olla helposti yli vartin. 4) Osa asemista ei toimi lainkaan ja osassa vain päätteet eivät toimi. 5) Tietyt asemat ovat kroonisesti täynnä 6) Yhdellä asemalla puolet pyöristä sai irti nykäisemällä. Voitte lähteä yhdistelemään edellisiä puolen tunnin ajoaikaan ja sakkomaksuihin ja miettimään potentiaalisia kauhutilanteita. Me törmäsimme aika moneen onglmien yhdistelmään ja maksoimme varmaankin parit 4$ sakot. Toivotaan, että Helsingissä osataan paremmin tulevan kaupunkipyöräjärjestelmän kanssa.

"Herra Lincoln, saanen onnitella teitä onnistuneesta elämänkerrasta."

Itse pyörät olivat kuitenkin hyviä ajaa ja tutustuimme Manhattaniin ja Brooklyniin niiden avulla helposti. Pyöräilimme pitkin Manhattan-bridgeä Brooklyniin ja tulimme Brooklyn-bridgeä yöllä takaisin. Näkymä Manhattanille yöllä on kieltämättä henkeäsalpaava. Muutenkin New York on melko ystävällinen kaupunki. Rakennukset ovat muutamia pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta inhimillisen korkeita ja kadut ovat viihtyisiä. Jopa pultsarit tuntuvat keskimääräistä sympaattisemmilta. Odotin agressiivisia katumyyjiä ja ylimielisiä pukumiehiä, mutta en löytänyt kumpiakaan. Ravintoloita on paljon ja ulkona ilmeisesti syödään paljon, koska raflat ovat iltaisin täynnä. Poliiseja on kuitenkin kaikkialla. Kysymys herääkin, mihin ihmeeseen niitä oikein tarvitaan? Ovatko New Yorkin asukkaat jotenkin tavallista epärehellisempiä? Yksittäiset poliisit luovat kenties turvaa, mutta poliisiauto joka kulmassa luo jatkuvan sotatilan tunteen.

Onko se tahra, onko se iso kivi?
Ei, se on Vapaudenpatsas!

Kyllä, näimme myös vapaudenpatsaan. Oli ikoninen.

Nyt kello on 11pm New Yorkin aikaa, 03:00 paikallista aikaa ja 06:00 Suomen aikaa. Pää ei osaa päättää, mitä aikaa noudattaa, mutta toivottavasti kohta uni voittaa. Julkaisu siirtyy huomiselle ja kenties ... Suomeen. Suomeen on hauska palata, mutta matka on ikävä lopettaa.  Ehkä vielä kirjoitan matkan jälkeisistä tunnelmista. Kuitenkin: Nähdään pian elävässä elämässä!

Yö Reykjavikin lentokentällä