Chicago

Onnistuneen automatkan jälkeen sanoimme hyvästit Miguelille ja lähdimme viettämään matkamme viimeisiä viikkoja itärannikolle. Matka sujui loppuun ilman hirmumyrskyjä (tosin Iowassa poiketessamme ravintolaan tiemme katkesi kadulle tulvineeseen veteen). Maisemien katsomisen välissä oli hyvin aikaa, joten opettelin ulkoa osavaltiot ja niiden sijainnit. Tästä voi päätellä jotain maisemien virikkeellisyydestä Nebraskassa ja Iowassa...

Katunäkymää keskustasta

Tämän olet nähnyt leffan kannessa.

Saavuimme illansuussa Chicagoon ja majoituimme jälleen isommanpuoleiseen hostelliin aivan kaupungin keskustassa. Chicago on todellakin Kaupunki – isolla koolla. Vanhat pilvenpiirtäjät kohoavat koristeellisine kivijulkisivuineen uusien terästä ja lasia uhkuvien tornien vieressä. Kaupunkijunat nousevat ruosteenväristen teräspilarien varassa teiden yläpuolelle. Vanhat kaasulamput on romuttamisen sijaan muunnettu elektronisiksi. Vanha amerikkalaisista elokuvista tuttu teollisuuskaupunkiromantiikka on läsnä melkein kadulla kuin kadulla, eikä vähiten joka kulmaa koristavien leipä- ja hodariravintoloiden ansiosta. Vastaantulijoiden voi hyvin kuvitella olevan matkalla lounaalle pilvenpiirtäjän työmaalta. Katsokaa vanhoja elokuvia niin ymmärrätte.

Pizza!

Kaupungissa olisi voinut viettää aikaa vain ympärilleen pällistellen, mutta siitä olisi ollut noloa kirjoittaa blogiin, joten päätimme tehdä jotain muutakin. Chicagossa on kaksi ruokalajia, jotka tuntuvat olevan tunnettuja ylitse muiden paikallisten herkkujen: Chicago dog ja Deep dish pizza. Ensimmäinen on melko yksinkertainen hodari, mutta pakko myöntää täytteiden olleen varsin hyvin valittuja. Deep dish pizza on chicagolainen sovellus ohuesta italialaistyyppisestä juustoleivästä. Pizza valmistetaan uunivuokaan ja päällystetään melko runsaasti – erityisen runsaasti juustolla. Ehkä edelleen suosikkini on yksinkertaisesti päällystetty italianamerikanitalialainen ohutpohjainen artesaanipizza, mutta Chicagon erikoisuus on ansainnut oikeutensa tulla tunnustetuksi muiden tunnettujen pizzatyyppien rinnalle. Otto suosittelee!

Millenium Park ja konserttipaviljonki

Uno-kortit taas esillä. Kuten kuvasta näkyy, ilkeiden korttien
pelaaminen  omaa tyttöystävää  vastaan on epämiellyttävää

Afroamerikkalaisen kulttuurin vaikutus näkyy Chicagossa myös vahvasti, erityisesti Blues-kulttuurissa. Liekö tähän syynä alueen historiallinen asema orjuuden vastustajien asemapaikkana vai jokin vähemmän ilmeinen syy, mutta kaupungissa on useita tunnettuja Blues-klubeja. Kävimme testaamassa erään entisen Blues-vaikuttajan klubia. Suolaisen sisäänpääsymaksun ja varatut istumapaikat korvautuivat kyllä illan aikana, kun paikalliset muusikot soittivat vaihtuvissa kokoonpanoissa parhaita numeroitaan. Rutiini oli melko kova kaikilla esiintyjillä, mutta tunnettakin oli ajoittain mukana kiitettävästi. Kävimme myös Millenium Parkissa vuosittaisen Blues-festin aloittavassa ilmaiskonsertissa. Autoyöpymistä varten ostetut fleece-viltit ja sadeviitat tekivät meistä täysin nurmikkokonserttikelpoiset (yöpymiskamppeet ovat osoittautuneet muutenkin hyviksi investoinneiksi).

Blues-klubilla

Tutustuimme lisäksi nykytaiteen museoon, jossa oli sekä mielenkiintoisia näyttelyitä, että yli hilseen menevää taidetta. Itse nautin vielä enemmän vierailusta Chicagon Community Centeriin, jossa on esillä sekä taidetta että yhteiskunnallisia ilmiöitä. Keskuksessa oli tällä hetkellä esillä mm. ruohonjuuritason yhteiskuntavaikuttamisen projektien esittely, jossa oli ideoita niin sissipuutarhureille, fiksihipstereille kuin start-up-fanaatikoille. Lisäksi keskus tarjosi näkökulman siihen puoleen Yhdysvaltoja, joka on usein pinnalla Euroopassa: ihmisoikeuksien polkemista, täysiä vankiloita ja härskiä yritysten vallan väärinkäyttöä. Muuten tähän pimeään puoleen törmäsi aika vähän. Ehkä meillä päin katsellaan Atlantin toista puolta välillä hieman värittyneiden silmälasien läpi? Tai ehkä turisti näkee todellisuutta paljon ruusunpunaisemman kuvan.

Usko tai älä, se on suihkulähde.

Kuin myös

Vietimme lisäksi useampia tunteja aikaa hostellilla, koska pingispöytä. Hostellista pitää mainita negatiivisena puolena öinen kaksoispalohälytys ja toisaalta tasapainottavana tekijänä hostellin omien Jazz-festin avajaisten ilmainen olut. Suosittelen vierailua Chicagoon, jos Yhdysvaltojen kaupunkikulttuuri kiinnostaa. Tunnelma oli erilainen kuin San Franciscossa, Losissa tai New Yorkissa: kehittyneen oloinen, mutta ei tuttuun eurooppalaiseen tapaan. Ilmaista olutta en kuitenkaan voi luvata.